Oodin ylimmän kerroksen julkisivulasit alkoivat marraskuussa nousta paikoilleen imukuppinostimella, joka oli valmistettu varta vasten kirjaston työmaata varten. Se imaisi painavan monikerroslasin toisensa jälkeen napakasti tassuihinsa ja nosti talon pohjoispäätyyn, josta asennustyö alkoi.
Lasien valmistaja ja asentaja, virolainen Windoor AS, tilasi nostimen Italiasta mittatilaustyönä, jotta henkilöauton verran painavat lasit saataisiin paikoilleen vakaasti ja turvallisesti. Kun ilmassa kelluu 1000–1500 kiloa painava, liukaspintainen ja herkästi rikkoutuva tuote, pieneenkään liukumiseen ei ole varaa.
– Etenemme kaikkien lasien asentamisessa järjestelmällisesti lohko lohkolta ja sivu sivulta. Asentaminen jatkuu pohjoispäädystä itäsivulle, jossa toisen kerroksen nauhaikkunat ovat jo pitkälti paikoillaan, kertoo YIT:n vastaava työnjohtaja Tero Seppänen (vasemmalla).
Nauhaikkunat ovat vielä tavanomaista rakentamista, mutta kolmannen kerroksen julkisivulasit ovat kokoluokaltaan ja kiinnitystavaltaan Tero Seppäsen ja työnjohtaja Mansoor Ardamin (oikealla) tähänastisen työuran suurimmat.
Lasiseinä on pohjoisessa lähes kahdeksan metriä korkea, ja korkeimmillaan länsi- ja itäjulkisivuilla: reilut yhdeksän metriä. Suuren pintalasin yläpuolelle asennetaan vielä räystäsrakenteet peittävä umpinainen lasi. Koko työvaihe kittauksineen kestää pitkälle kevääseen.
– Kittaus vaatii tarkat olosuhteet, sillä kitattavat pinnat eivät saa olla kosteita. Työtä voidaan tehdä joko sään salliessa tai sääsuojan alla. Mietimme parhaillaan vaihtoehtoja. Tulemme tekemään myös testejä ja varmistamaan saumojen laadun lähettämällä koepaloja massan valmistajalle, Seppänen ja Ardam kertovat.
Asennuksen alkuvaiheessa yksittäisen lasin pitää paikallaan mekaaninen kiinnitysosa. Erikoisnostimen 16 imukuppia kannattelevat lasia kunnes se saadaan kiinnitettyä. Seuraavassa vaiheessa raot tiivistetään vedenpitäviksi, ja nurkkiin tehdään rakenteelliset saumaukset. Kuva: Mansoor Ardam.
Pintalasit tuetaan lasipilareihin, jotka puolestaan on kiinnitetty teräksisiin kenkiin. Suomen sääolot on otettu pintalasin rakenteessa ja kuvioinnissa huomioon: monikerroslasi pitää talvella hyvin lämmintä, ja printtikuvio vähentää kesällä suoraa auringon paistetta.
Ikkunoitten yläosa on umpinainen ja valkoinen, mutta muuttuu alaspäin tultaessa pilkulliseksi ”lumisateeksi”. Kuvio harvenee vähitellen, ja lasin alaosa on kirkas ja läpinäkyvä. Työnjohtaja Mansoor Ardam osoittaa lumisadeprinttiä. Hän on tehnyt tietokoneella apuvälineen, jolla asennusta voidaan ohjata ja valvoa.
Myös kattoikkunat on saatu asennettua paikalleen kahdeksankulmaisiin syvennyksiinsä, ja vesikaton eristystyö on valmistunut. Kolmannen kerroksen eristelevyseinät muuttuvat vähitellen lasisiksi ja koko tila muuttaa huimasti ilmettään.
Asiakasystävällisiä ratkaisuja
Pohjoispäädystä löytyy erikoinen ikkunaratkaisu myös maan tasalta. Kolmiomaisen ikkunan taakse valmistuu perhekirjastoon vievä tuulikaappi ja lastenvaunujen säilytystila. Lasten tarpeet on otettu suunnittelussa hienosti huomioon; perhekirjastoon tulee tila eväitten syömistä varten pienine keittiöineen.
Pohjoisesta sisäänkäynnistä pääsee helposti myös elokuvateatterin lämpiöön, kohtaamis- ja oleskelualueelle sekä kahvila-ravintolaan. Tuulikaapin vierestä ajetaan maanalaisiin tiloihin.
Talotekniikkatyöt etenevät kaiken aikaa eri lohkoilla, ja tiloja erottavia väliseinä nousee lisää. Tässä katsellaan sähkövetojen piirustuksia.
Parveke kävi läpi painekokeen
Kansalaisparvekkeelle tehtiin marraskuun lopulla painekoe, jonka tarkoituksena oli selvittää mahdolliset vuotokohdat ennen joulukuista betonilaatan valamista.
– Parvekkeen kaivot suljettiin, ja pinnalle johdettiin 200 milliä vettä eristämistä vaativien kohtien selville saamiseksi. Kaivojen ja putkien liitokset testattiin vielä omalla kokeellaan. Pinta voidaan valaa vasta, kun vesieritys on kunnossa. Betonilaatan päälle tehdään myöhemmin puurakenne, Tero Seppänen selvittää.
Rakennuksen länsilaidalla eristettiin marraskuun lopulla sokkelia ja tehtiin maanrakennustöitä. Talon seinustalle valetaan betonilaatta, joka jää lopullisen pintakiveyksen alle.
Neliöt ja kuutiot eivät pelota työnjohtajaa
Pääurakoitsija YIT on saanut vahvistusta joukkoihinsa. Rovaniemeltä kotoisin olevan, mutta jo viitisen vuotta etelässä viihtyneen Hannu Heikkisen vastuualueeseen kuuluu talotekniikka ja sen yhteensovitus. Kiinteistöalalla 35 vuotta toiminut sähkövoimatekniikan insinööri on ollut rakentamassa asuin- ja toimistotaloja, tuotantotiloja ja kaivoksen toimistorakennusta pohjoisessa, mutta Oodista on tulossa hänen työhistoriansa suurin työmaa.
– Hankkeen koko ei pelota, sillä kysymys on joukkuepelistä. Talotekniikan eri toimijoiden välisten rajapintojen sovittaminen yhteen voi olla haastavaa, mutta sitä helpottaa toimiminen yhteistyökykyisten ihmisten kanssa, kertoo Heikkinen, joka harrastaa hirvenmetsästystä ja toimii myös maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kouluttajana.