Unel-moi! keskustakirjasto todeksi -viikonloppuna 16.-17.6. Paviljongissa kaupunkilaisilla oli mahdollisuus kokea luovaa iloa, oppia uutta ja samalla vaikuttaa keskustakirjaston suunnitteluun. Erilaisissa työpajoissa tutkittiin, kuinka liikkeen, sarjakuvan, tarinoiden, valokuvan ja tekstin kautta voidaan lähestyä uuden ajan kirjastoa. Tutustu! Millaisia luovia tuotoksia kaupunkilaisten käsissä viikonloppuna syntyi ja millainen on niissä hahmoutuva, kaupunkilaisten näköinen uuden ajan kirjasto?
Unelmien keskustakirjastoa sarjakuvittamassa
Olet ensimmäistä kertaa käymässä upouudessa keskustakirjastossa. Mitä näet? Mitä kirjastossa tapahtuu? Millaisia löytöjä teet? Millainen on oma unelmasi tulevasta keskustakirjastosta? Näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia sarjakuvataiteilija Joonas Lehtimäen vetämässä sarjakuva-työpajassa. Kuten luovassa työssä aina, ensin aloitettiin puhtaalta pöydältä tutustumalla sarjakuvan menetelmiin ja sitten käsikirjoitettiin oma strippi.
Toiveissa ”treenikämppäperiaatteella” toimiva keskustakirjasto
Työpajaan oli tiensä löytänyt myös Sari, 26, joka kertoi tulleensa paikalle hyvän vetäjän vuoksi. Sarin sarjakuvastripissä nuoret naureskelevat aataminaikuiselle ajatukselle siitä, että kirjastossa piti joskus kauan sitten olla hiljaa. ”Onks vähän ankeeta!”, nuoret huutelevat Sarin tekemissä kuplissa. Sari toivoo, että uusi keskustakirjasto toimisi ”treenikämppäperiaatteella”. ”Haluaisin, että monet eri toimijat taloyhtiön hallituksista kaupunkilaisten lukupiireihin ja virkkaajaporukoista poliittisiin ryhmiin voisivat hyödyntää kirjastoa varaamalla ja lainaamalla sieltä käyttöönsä tilat, tekniikan, opastuksen, yhteisön, yleisön ja julkaisukanavan”, Sari kiteyttää ajatuksiaan.
Halataan kun tavataan keskustakirjastossa!
”Keskustakirjastossa voisi olla juuri tällaisia tapahtumia ja työpajoja, joissa saa oppia, tutkia ja kokea erilaisia asioita sekä samalla tutustua uusiin ihmisiin – ja yhteisen hetken päätteeksi vaikka halata!”, sanovat Terhi, 47, ja Veeti, 8, kuin yhdestä suusta. He toivovat, että keskustakirjasto toisi yhteen eri alojen ihmisiä, loisi verkostoja ja rihmastoja monenlaisten toimijoiden välille. ”Toivon myös tekemistä koko perheelle ja juttuja, joihin aikuinen voi osallistua yhdessä lapsen kanssa”, kehittelee Terhi unelmaansa edelleen.
Millainen maskotti, sellainen kirjasto
Kuvitus-työpajassa etsittiin uuden kirjaston fiilistä ilmentävää hahmoa, joka villitsee ja ilahduttaa kaupunkilaisia. Millainen on keskustakirjaston maskotti ja sen tarina? Tässä työpajassa viiva oli tärkeässä roolissa – itsessä asuva intuitio. Piirtää ei kuitenkaan tarvinnut osata entuudestaan, vaan antaa kynän viedä. Paperille syntyi huokoista vesivärijälkeä, graafista ääriviivaa, puuvärikynän eloisaa hyppelyä. Kirja oli tavalla tai toisella mukana useassa eri maskotin hahmossa.
Kirjasto ”halaa” lapset lukemaan
”Tämä ei nyt ala hyvin! Minua vaivaa selvä tyhjän paperin kammo”, huokailee Anna, 30. Pieni on suurta, ja hän tarttuu toimeen piirtämällä paperin nurkkaan miniatyyrikokoisen maskotin – siitä se lähtee. Annan paperille hahmoutuu ”halaajan” näköinen kirjastomaskotti. ”Minusta kirjaston pitäisi ”halata” lapsia lukemaan – siis tehdä kirjoista ja kirjallisuudesta kiva, helppo ja omakohtainen kokemus nuorille ja lapsille”, summaa Anna.
Keskustakirjasto toimimaan vapaan kaupunkitilan periaatteella
Elina, 25, maalaa paperille kuvia erilaisista elämisistä. Yhdellä niistä on kirja. ”Niin, kai kirjasto on sellainen paikka, missä jopa eläimet voisivat oppia lukemaan – vai mitä sanot?”, Elina haastaa. ”Halusin tehdä tällaisia helposti lähestyttäviä ja olostaan nauttivia eläinhahmoja, koska keskustakirjaston pitäisi minusta olla nimenomaan viihtyisä oleskelupaikka, eikä mikään tylsä kirjanoutopiste. Se voisi toimia tällaisen vapaan kaupunkitilan periaatteella, kuten tämä Paviljonki, jossa juuri nyt ollaan. On tärkeää, että se on kiinteä osa kaupungin elämää”, sanoo Elina.
Lehtirunous-työpajassa vähän käytetty lyyra soi
Lehtirunosta on liika juhlallisuus kaukana. Niiden tekemiseen tarvitaan vain tussi ja luovuutta – kuinka vapauttavaa. Lehtirunous-työpajassa Paviljonki-viikonloppuna tutustuttiin HS.fi:n tuottajan Maija Aallon sekä nettiaktiivin Mari Koistisen johdolla lehtirunouden menetelmiin, jaettiin teksteihin liittyviä tarinoita sekä ideoitiin niiden pohjalta tulevaa keskustakirjastoa. Mitä kaikkea kertovatkaan meille tekstin ja lehtiartikkeleiden palasista syntyvät runot?
Lehtirunoihin voi jäädä koukkuun
”On niin pitkä aika siitä, kun olen kirjoittanut runon. Täällähän voi sukeltaa suorin vartaloin takaisin teinitytön maailmaan… voi kauhistus!”, huokailee Helmi, 28. Kun ensimmäinen lehtiruno on tehty, ovat kaikki saaneet oivalluksen siitä, miten kivaa voi olla löytää oma ilmaisunsa jonkun toisen kirjoittaman tekstin kautta. Lehtirunon pohjana toimiva pohjateksti antaa inspiraatiota ja raamit omalle tuotokselle. Runoilu on helpompaa, kun lähtökohtana on rajattu tekstikokonaisuus. ”Näihin voi jäädä koukkuun!”, huudahtaa Kirsi, 39, innostuneena.
Miltä keskustakirjasto näyttää lehtirunojen valossa?
Lehtirunouden keinoin syntyi hienoja keskustakirjasto-unelmia. Tässä maistipaloja niistä:
- ”Unelmani: siellä voisi melkein nukkua./ käytännöllinen, -toisin kuin poikaystäväni./ myös bilejuomat. on luksusta/ joka päivä.”
- Sisäavaruuden kylä, joka kieltäytyi kuolemasta –/ Aleksanterinkadulle/ opuksia rajatiedon/ Ikään kuin koti/ 8-vuotiaana kiipesi katolle.
- Ajatusten venyttelyä, nykyelämän utopioita. / veistämössä synnytettiin venekaunotarten tarinat/ seikkaperäisesti kotisohvalla/ etenee raudasta ja tinasta lasiin/ avotulelta puuhellaan/ Hieno retki/ antaa varmuuden että elämässä selviää/ poikasen kohtalo samettisina kuvina, kuvauksina.
- Valloittava, diplomaattinen ja humaani/ Äänitorvi, ajattelee myös heikoimpia/ moniottelija, tekee ei meinaa/ Hana on auki/ omalaautinen tapauksessa/ pehmeä, tukea , sopua/ Tavoitteena vahvistaa/ osoittaa tietä/ Karumpaa jossain muualla.
Ja sitten mentiin! Tällainen on kirjaston liikekieli
”Miksi kirjastossa ei voisi tanssia ja opiskella pääsykokeisiin samaan aikaan? Miksi ei voisi hyppiä ruutua ja opetella aakkosia? Kuka on keksinyt, että kirjahyllyt kulkevat suorissa riveissä? Tekeekö mielesi koskaan tehdä lainausautomaatin kohdalla piruetti?”, kyseli tanssitaiteilija Hanna Brotherus Unelmien liikekuva-työpajan alussa. ”Nyt otetaan avuksi liike ja yritetään sen avulla lähestyä unelmia ja ajatuksia tulevaisuuden kirjastosta”, Hanna jatkoi. Osallistujat lähtivät yhdessä kehittelemään kirjaston liikekieltä niin, että se on kaikille totta. Lopuksi valokuvaaja Nico Backström tallensi jokaisen oman, unelmien keskustakirjastosta kertovan liikkeen muistoksi – mielikuvaksi.
Ilon tuntee heti nahoissaan
”Heti sen tunsi nahoissaan: poikkeaminen rutiinista, siitä mikä on sopivaa ja tavallista, tuo mukanaan suuren ilon”, sanoo Kirsti, 41. Yhteys toisiin syntyi työpajassa erilaisten kokonaisuuksien, liikeharjoitusten ja tehtävien kautta helposti. Hiljalleen, työpajan etenemisen myötä on helppo ymmärtää, että oikeastaan tanssilla ja kirjastolla on paljonkin yhteistä – ne antavat voimavaroja, vievät uusiin mielikuviin itsestä ja maailmasta. On tärkeää kyetä innostumaan niin, että sydän melkein pakahtuu.
Otteita työpajassa syntyneistä keskustakirjastounelmista:
- Kirjastotilan pitäisi olla selkeä, jotta tietäisi aina, missä on. Tilojen tulisi olla luonteeltaan keskenään erilaisia.
- Matalia hyllyjä, jotta niiden yli näkisi. Lattiat voisivat osin kulkea polkumaisesti eri tasoissa.
- Uudenlaisia rentoutumistiloja: kuplatuoleja, kirkasvalolamppuja, kesähuone tai lintuhuone, jossa voisi lukea laiturilla, keinussa tai riippumatossa. Kirjaston pitäisi olla arjen levähdyspaikka, siellä olisi kiva aistia ”pyhää huolettomuutta”.
- Keskustelutilaisuuksia kirjallisuudesta, esim. johtava Aleksis Kivi-tutkija, joka tekeytyisi Aleksis Kiveksi ja muut voisivat kysyä, miksi teit näin ja miksi kirjoitit näin
- Runokaraoke tai laulukaraoke aina tiettynä viikonpäivänä
- Mahdollisuus tutustua kaupunkilaisten suosituksiin kirjoista, elokuvista, musiikista sekä omakohtaisiin kokemuksiin, jota he ovat niistä saaneet.
- Ystävällisiä kirjastonhoitajia
- Pehmeä, valoisa, avara, lähellä luontoa
- Ei pitkiä varausjonoja, lisää uutuuksia ihmisten saataville
Sanan ja liikkeen keinoin lähemmäs keskustakirjastoa
Sana ja liike –ilmaisutyöpajassa osallistujat pääsivät käsittelemään ja lähestymään uuden ajan kirjastoa tarinankerronnan, verbaalisten ja liikkeellisten harjoitusten avulla. Kaikki työskentelivät yhdessä luoden omaa liikettä ja tarinaa. Pajan lopuksi huomattiin, että niin se vaan on – tanssillinen liike vapauttaa luovat voimavarat ja oma ilmaisukyky paranee. Työpaja oli kuin avoin harjoitus, jossa tanssin äärellä vaihdettiin ajatuksia oppimisesta, yhteisöllisyydestä, luovuudesta – ja tietenkin kirjastosta.
Liikkeen keskeltä paperiarkkien avaruuteen
Kuuluu laulua, kenkien kopinaa ja erilaisten ihmisvartaloiden kosketuksesta syntyvää kahinaa. Kaikkien tempo on vähän erilainen. Välillä sade rummuttaa rytmiä Paviljongin kattoon. ”Hyppää vaan – mä otan sut kiinni!”, huutaa Kirsti toiselle liikkujalle. Liikkeen keskeltä vetäydytään aina välillä paperiarkkien avaruuteen, jumppamattojen päälle ja kirjataan ylös kirjastoon liittyviä ideoita ja ajatuksia otsikoilla: ”Kirjastossani on…”, ”Sinun kanssasi haluaisin kirjastossa…”, ”Lukeminen on parasta”…
Maistipaloja sanan ja liikkeen keinoin syntyneistä keskustakirjastounelmista:
- Kirjastossani on…
- …ajatuksia, jotka voivat parantaa ja joita voi antaa toisille. Voit noukkia niitä hyllystä.
- …tilaa olla rauhassa, mutta myös muiden ihmisten kanssa. Haluaisin, että kirjastossa voisi tutustua uusiin ihmisiin. Kirjastossa olisi työpajoja, keskustelutilaisuuksia, lukupiirejä ja jazz-sunnuntai.
- Sinun kanssasi haluaisin kirjastossa…
- …työskennellä tehoiskurina, selkeästi tukia ja kirjoittaa ja keskustella asioista, kiistellä aiheesta, väitellä fiksusti, saada aikaan hyviä töitä, kaunista ympäristöä, herkkiä lauseita, inspiroivia tunteita.
- …viettää hauskan iltapäivän. Joisimme kahvia, lataisimme iPadit ja oppisimme skeittauksen alkeet. Lukusalissa olisi rauhallista.
- Lukeminen on parasta…
- …koska siinä voi kuunnella toisen ihmisen sydämen lyöntejä
- …kun saa köllöttää pehmeällä alustalla, yksin sateisena päivänä. Pisarat tanssivat ikkunalla, ja peitto lämmittää.