Takaisin artikkeleihin

Reshape 2017 – kirjastokonferenssissa katsottiin rohkeasti tulevaisuuteen

18.10.2017

Siru Valleala

Kansainvälinen kirjastokonferenssi 21.-22. syyskuuta keskittyi tiloihin ja ihmisiin. Millainen kirjastotila on ideaalinen nyt, kun kirjaston ja ihmisen suhde on murroksessa?

Reshape-seminaarissa oli uusien kirjastojensa taipaleesta kertomassa muun muassa Tanskan, Hollannin, Ruotsin, Australian, Latvian, Ranskan, Belgian, Norjan, Venäjän, Viron ja Islannin kirjastoammattilaisia. Tietenkin mukana oli myös parhaillaan rakentuvan Oodin edustajia.

Syvällisenä punaisena lankana seminaarissa oli myötätunto ja kirjaston rooli myötäelämisen välittäjänä ja tuottajana. Professori Anne Birgitta Pessin puhe keskittyi myötätuntoon julkisessa tilassa. On tärkeää, millä tavoin ihminen on samassa tilassa toisten kanssa: millainen hänen aktiivinen roolinsa suhteessa toisiin ihmisiin on.

Luottamuksen ja positiivisuuden ilmapiiri saa aikaan innovaatioita, hyvinvointia, iloa, luovuutta ja kognitiivisten taitojen kehittymistä – kaikkea sitä, jota kirjastokin haluaa tarjota. Pessi muistuttaa, että myötätunto on tarttuvaa!

Yhteinen äänimaailma

Kaupunkilaiset ottavat kirjastot omikseen. Julkisena tilana kirjasto on eniten me-henkeä luova laitos ja rakennus – sen omistavat kaikki kävijät, yhdessä. Me-henki syntyy helposti myös kirjastojen välillä, maista ja kansallisuuksista riippumatta.

Niin ilot kuin ongelmatkin ovat universaaleja. Seminaarissa keskityttiin esimerkiksi uudistuvien kirjastojen haasteelliseen äänimaailmaan, kirjastotilojen muunneltavuuteen, robotiikkaan, uusiin henkilökuntajärjestelyihin, monikulttuurisuuteen ja virtuaaliteknologiaan.

Moni puhuja huomioi joustavien tilojen äänimaailmat. Meri Kytö Tampereen yliopistosta soitti nauhalta esimerkkejä kirjastojen äänistä ja puhui asiakkaiden odotuksista. Miltä kirjaston kuuluu kuulua? Kaikki mitä teemme, tuottaa ääntä. Ääni on kommunikaation väline – ja monella äänellä on tietty tehtävänsä.

Ennen kirjastot olivat monumentaalisia instituutioita, joissa suosituin sana oli hysssss. Nyt kuljetaan urbaanin kahvilamiljöön suuntaan, vaikka hiljaiset tilat ovat yhä monien toiveissa. Henkilökunnan kannattaa kuunnella kirjastonsa ääniä ja kävijöiden palautetta ja tehdä konkreettisia, usein aivan pieniäkin asioita miellyttävän äänitilan puolesta.

Teknologia apukäsinä

2010-luvun loppupuoli on kiihkeän kehityksen aikaa. Konferenssipäivinä kävijät saivat tutustua Oodiin virtuaalisten lasien tuottaman elämyksen kautta. Sakari Salli kertoi virtuaalisen mallinnuksen apukeinoista suunnittelun osana. VR-Oodin avulla myös ulkotila aukeaa ja näyttää tulevaisuuden Töölönlahden.

Sakari Salli näyttää, kuinka virtuaaliteknologialla voi nähdä esimerkiksi ikkunoista saapuvan auringonvalon vaikutukset kirjastotilassa.

Cristina Anderssonin kiehtova puheenvuoro robotiikasta avasi uusia näkökulmia. Robottien tulo osaksi palvelustruktuuria on kalleuden vuoksi ollut yllättävänkin hidasta. Andersson silti sanoo, että teknologia saapuu nopeammin kuin ymmärrämmekään.

Ihmisillä on huoli siitä, vievätkö robotit työmme. Anderssonin mukaan oppimaan kykenevät robotit työskentelevät ihmisten rinnalla ja oppivat meiltä. Ihmiset löytävät aina tehtävänsä. Robottien tehtävä on olla tehokkaita: ne omaksuvat valtavia tietomääriä, eivät pidä lomia, pärjäävät ilman kahvia, ovat aina terveitä eivätkä jurputa toisten selän takana.

Cristina Andersson esitteli maailman robottikokeiluja. Robottiteknologia saapuu kirjastoon Suomessakin lähitulevaisuudessa.

Sara Jorgensen Herningin kirjastosta Tanskasta esitteli uuden digitaalisen kirjastomallin, jossa nettisivulla on oma kirjastoisäntä tai -emäntä ja jossa kirjat ovat esillä kuin Netflix-valikoimassa selattavana ja lainattavana.

Vertaiskannustusta

Konferenssin helmiä olivat eri maiden kirjastojen puheenvuorot. Oman Oodin kehitystä on hyödyllistä verrata muihin uusiin kirjastoihin.

Kööpenhaminan pääkirjaston Sanne Caftin puheenvuoro nostatti ajatuksia. ”Kööpenhaminan malli” on tiukka ja ronskiin karsimiseen pohjautuva. Henkilökunta yksinkertaistaa ja suunnittelee kaiken uudestaan, opettelee kieltäytymään turhista tehtävistä, omaksuu vauhdilla uusia rooleja ja vähentää yksilökohtaista palvelua. Kaikessa on jaksettava joustaa.

Monissa kirjastoissa, kuten Tanskan Aarhusin Dokk-1:ssa, ollaan huomattu, että kumppanit ja kävijät haastavat kirjaston kaiken aikaa. Ihmismassat ja rakennuksen muunneltavuus eivät ole helppoja hallittavia. Belgialaisen Ghentin kirjaston Krist Biebauw mainitsi saman kuin moni muu: kaupunkilaisten reitit rakennuksissa ovat yllättäneet suunnittelijat. Ne ovat usein vastoin odotuksia.

Loppujen lopuksi kaikkien uusienkin kirjastojen kohdalla kyse on yhä joukosta tarinoita. Nizar Keblawi Malmösta kertoi tarinatyöpajoista maahanmuuttajalasten kanssa, kaukaisin vieras Marian Morgan-Bindon Australian Gold Coastista taas suuren maan yhteisöllisyydestä.

Tarinat pysyvät osana kirjastoja, koska luomme uusia itse lisää. Islannin Akureyrin kirjastonjohtaja Hólmkell Hreinsson tiivisti koko konferenssin lauseeseen: ”Kirjastot muuttuvat, ihmissydän pysyy aina samana.” Haluamme olla yhdessä, osana tarinaa.

Katso koko konferenssin puheenvuorot: kirjastokaista.fi

Jaa artikkeli