Idea sarjakuvaan Oodin roboteista lähti liikkeelle Helsingin Sanomien otsikosta, jossa kerrottiin, että pian avattavaan Oodiin tulee palautusrobotteja, jotka muun muassa ”väistelevät ihmisiä”. Siitä tarina lähti muotoutumaan Viljan ja Matin luovissa aivoissa ja muutaman kuukauden kuluttua syntyi sarjakuva Välttelyn tekniikka.
Matti on palkittu kuvittaja, taidemaalari ja graafikko. Hänellä on ollut lukuisia kuvitusnäyttelyitä mm. Nukketeatteri Sammon galleriassa. Vilja kertoo ammatikseen tarinoita, tekee viestintää ja haaveilee uusien sarjakuvien käsikirjoittamisesta.
Taiteilijat jakavat Välttelyn tekniikka -sarjakuvaa sadalle ensimmäiselle nimikirjoituksillaan Oodin ensimmäisen kerroksen aulassa sarjakuvan päivänä lauantaina 7.9. klo 16–17.
Vilja Rydmanin ja Matti Westerlundin haastattelu
Mikä sai sinut kiinnostumaan sarjakuvien tekemisestä?
Vilja: Olen pienestä saakka tykännyt sarjakuvista ja lukemisesta noin yleensäkin. Parasta on, kun syntymäpäivälahjaksi saa kirjan, sarjakuvan ja suklaalevyn, olen siinä mielessä helppo lahjottava. Olen myös aina ollut tarinankertoja. Joskus 10-vuotiaana kirjoitin fantasiaa isäni vanhalla PC:llä, enkä ole koskaan kirjoittamista lopettanut. Olen tehnyt tarinankerronnasta itselleni myös ammatin.
Matti: Olen piirtänyt lapsesta saakka. Myöhemmin siitä tuli osa työtäni. Teen sarjakuvia ja musiikkia, soitan bändeissä, maalaan, kuvitan kirjoja ja olen mukana teatteriproduktioiden tuotannossa. Ammatiltani olen graafinen suunnittelija ja päivätöissä siis tietokoneen ääressä.
Olemme kulttuurin suurkuluttajia. Käyn kirjastossa noin kolme kertaa viikossa, luemme kirjoja, sarjakuvia, katsomme elokuvia, kuuntelemme musiikkia…
Vilja: Meillä taitaa soida musiikki lähes tauotta. Käymme konserteissa, keikoilla, teatterissa. Olemme molemmat tällaisia kulttuuriahmatteja.
Mikä sai teidät inspiroitumaan Oodista ja Oodin roboteista?
Matti: Oodista olin rakennuksena kiinnostunut jo ensimmäisten havainnekuvien perusteella, arkkitehtuurikiinnostukseni pohjalta. Kun rakennus oli kaiken lisäksi kirjasto, olin innoissani ja seurasin kaikkea uutisointia siitä.
Vilja: Idea sarjakuvaan Oodin roboteista lähti tosiaan liikkeelle yhdestä Hesarin otsikosta, jossa kerrottiin, että pian avattavaan Oodiin tulee palautusrobotteja, jotka muun muassa ”väistelevät ihmisiä”. Olemme Matin kanssa sellaisia, että jostain näin pienestä saattaa lähteä liikkeelle vaikka minkälainen tarina. Mietimme, että mitä jos se robotti väistelisi ihmisiä Siperiaan asti.
Matti: Ensikohtaaminen Veeran kanssa oli ikimuistoinen! Se tapahtui tosin siinä vaiheessa, kun sarjakuva oli jo valmis.
Vilja: Veera oli mielestäni isompi oikeasti kuin lehtijuttujen perusteella. Vaikka me vähän väliä kävimmekin Oodissa valokuvaamassa paikkoja, ihme ettemme nähneet aiemmin. Ja teimme osan sarjakuvaa muuten myös siellä!
Mistä saatte ideat sarjakuviinne?
Matti: Ideat sarjakuviin lähtevät ympäröivästä maailmasta. Ideoita on joka puolella ja puhelimen kamera, sanelin ja muistiinpanot mahdollistavat niiden poimimisen missä vain. Ongelma on lähinnä ajan löytäminen niiden käyttöön. Tykkään käyttää sarjakuvissa paljon referenssejä, että asiat tulevat ns. ”oikein.” Pidän siitä, että yksityiskohtia on paljon ja sarjakuvasta voi myöhemmillä lukukerroilla löytää uusia juttuja. Viljan kanssa on mahtavaa pallotella ideoita ja pikku vitsejä, ne kun yleensä lähtevät ihan käsistä ja lopusta löytyy jotain helmeä. Tai jos ei löydy, niin ainakin oli hauskaa!
Vilja: Minähän en itse osaa piirtää laisinkaan, olen käsikirjoittanut tämän meidän yhteisen sarjakuvan. Mutta aika tarkka silmä minulla on siihen, miten asiat näyttäisi hyvältä ja miten tarinoita voi kertoa kuvin. Olen myös lukenut niin paljon sarjakuvia, että suunnilleen tiedän, mikä on mahdollista. Ja tuo Matti on ihan nero!
Mikä on haasteellisinta uutta sarjakuvaa tehtäessä?
Matti: Haasteellisinta sarjakuvan tekemisessä on rytmi. Piirtäminen on niin hidasta, että on vaikea välillä hahmottaa, miltä tarinan ajan kuluminen lukiessa tuntuu. Pienen tilanteen kertomiseen voi käyttää useamman ruudun, mutta piirtäessä se saattaa tuntua liian pitkältä. Toinen haaste on tietysti ajan löytäminen tekemiseen. Sarjakuva-albumin toteuttaminen veisi helposti yli vuoden sillä tahdilla, millä itse kykenen sarjakuvaa tuottamaan. Jos sen haluaisi vielä värittää, niin en uskalla edes arvailla.
Vilja: Haasteellisinta on varmaan saada niin hyvä idea, että siihen ympärille pystyy kirjoittamaan tarinan, joka kantaa loppuun saakka ja pitää otteessaan.